keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Turntableing Japanese

Monroen päiväkirjasta, sivu 8

Hayao Miyazaki -repäisymme on jättänyt minuunkin pysyvän jälkensä: J-Pop on jäänyt soimaan soittimeeni. Kyllä, Alice Nine popittaa kuin maissinsiemen kuumassa öljyssä ja Ayabietakin kuuntelee mieluummin kuin Arctic Monkeysia. Japanissa osataan ainakin pitää hauskaa, vaikka sitten tyylitajunkin kustannuksella. Viime viikkoina kuuntelemistani levyistä tämä viehättävä ominaispiirre kristalloituu ennen muuta Yellow Magic Orchestran electro-pop -klassikossa Solid State Survivor vuodelta 1979. Ryuichi Sakamoton vanhan bändin soundissa yhdistyy Jean-Michel Jarre ja Commodore 64 hulvattomaksi syntsadiskoksi, joka nousee päähän nopeammin kuin viikon käynyt omenamehu. Lopputuote on eräänlaista Aavikkoa kauan ennen Aavikkoa, mutta samaan aikaan voi YMO:ta kuunnellessaan pelata erän Sonic The Hedgehogia mielessään ilman konsolia. Parasta.

Soolouralle siirryttyään Sakamotosta tuli kotimaassaan supertähti ja kansainvälisesti huomattava elokuvasäveltäjä. Hänen pysyvin työnsä on Nagisa Oshiman ohjaaman Merry Christmas, Mr. Lawrencen musiikki ja ennen kaikkea sen hypnoottinen tunnusmelodia. Lisäksi Sakamoto nähtiin yhdessä elokuvan päärooleista. Vuonna 1988 Sakamoto voitti parhaan elokuvamusiikin Oscar-palkinnon yhtenä kolmesta Bertoluccin Viimeinen keisari -eepokseen säveltäneestä muusikosta. Ne muut olivat David Byrne ja Cong Su.

1 kommentti:

  1. Moi!

    Löysin Anton sun sielun yliopiston tietokoneluokan roskiksesta. Se oli hautautuneena likaisten pikkuhousujen ja kolmen J-Pop levyn alle. Jos haluat sen takaisin, niin voin pistää postiin.


    Jaa, no ei vaiskaan. Olen maalta. Täytyy kait ittekkin ottaa selvää tuosta ilmiöstä.

    VastaaPoista