Vaikka en ole vielä nähnyt uutta Sherlock Holmes -elokuvaa, Jeremy Brettin tähdittämä tv-sarja (Granada 1984-94) on parempi, koska:
Nykyään ei voi tehdä isoa elokuvaa ilman huumoria, väkivaltaa ja seksiä. Holmesin tapauksessa viimeisin voi olla korkeintaan jonkintasoista eroottista latausta, esimerkiksi kaltoin kohdeltu prostituoitu, rikas leski tai voimakastahtoinen kotiopettajatar, jonka Holmes pelastaa ja, naiselta kiitollisen ja sieluun asti poraavan katseen saatuaan, kääntää jälleen selkänsä ja poistuu yksinäisyyteen. Jeremy Brettin Holmesilla ei ole juurikaan kokemusta lemmen asioissa tai erotiikan saralla. Oletan että uudessa elokuvassa joku pakollinen heteroalibi on.
Granadan sarjassa Holmes käyttää muutaman kerran nyrkkejään, puhtaasti itsepuolustuksena, saattaen rikollisnilkit kauhunsekaiseen käpälämäkeen, kovapäisimmillä muutama kävelykepin isku naamavärkissä. Tässä uudessa elokuvassa on varmasti joku toimintakohtaus, karatepotkuja ja revolveritaistelu. Ja toimintamusiikkia tietysti. Ja muutenkin selkeä ja turvallinen tarina, että pysyy kärryillä tekstiviestitellessäkin.
Tv-sarjan huumori on herkkää ja monisyistä, perustuen Holmesin ja Watsonin ystävyyssuhteelle ja edesottamuksille sekä kohteliaisiin ja tahdikkaisiin huomautuksiin poliisien Holmesiin nähden erilaisista toimintametodeista. Elokuva melko varmasti junnaa valovuosien päässä tällaisesta. Jotain ylinäyteltyä brittikuivakkuutta ja Cockneyn murretta vääntäviä juoppoja? Todennäköisesti.
Jeremy Brettin ilmiömäisyys roolissa perustuu pitkälle kasvojen ilmeikkyyteen ja rooliin kasvamiseen, hän riutuu ja kuihtuu, potee kroonista maailmantuskaa, johon vain salapoliisityö, viulunsoitto ja morfiini auttavat, kun taas tämä uusi Sherlock Holmes on viihdeteollisuuden nopealla aikataululla tehtyä standardikamaa, tuote, missä kaikki yli kolme sekuntia kestävä on leikattu pois, jotta nuori katsoja ei pitkästyisi.
Jeremy Brett oli brittiläinen Shakespeare-näyttelijä, hän osasi puhua oikella tavalla. Tämä Robert Downey Jr. on, mikä lienee, amerikkalainen komedianäyttelijä.
Granadan sarja kuvattiin Iso-Britanniassa 1980-luvulla; nykytekniikkaan nähden vaatimattomammat tuotantoresurssit ja kalpeampi, ei niin värikylläinen, kuvanlaatu sopii 1800-lukua kuvaavaan maailmaan paljon paremmin.
Tv-sarjassa Watson on nimenomaan Holmesin apuri ja tapahtumien muistiinkirjaaja. Hän ei ratko juttuja, vaan sulkee praktiikan ja lähtee sumuiselle nummelle vahtimaan tappajakoiraa helvetistä, jos Holmes vain pyytää. Yhteys on kaksisuuntainen: Holmes tarvitsee Watsonia taustatueksi monissa fyysisesti vaarallisissa tilanteissa, Watsonin usein väärin päätellyt ratkaisut inspiroivat Holmesia ratkaisemaan ne oikein, ja koska Watsonin avoin ihailu ja se, että hän suurella tarkkuudella kirjaa kaiken ylös, julkaistakseen myöhemmin, hivelee Holmesin itsetuntoa. Ja toisaalta, työskentely Holmesin apurina pitää Watsonin elossa, pitää pinnalla keskinkertaisuuden ja viktoriaanisen, tappavan tylsän keskiluokkaisuuden juoksuhiekassa. En usko, että näitä on elokuvassa, Watsonia revolveria kantavana apumiehenä enempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti