sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Minä ja elokuva #2: Patrik Eklund

Patrik Eklund on vuonna 1978 syntynyt uuden polven ruotsalainen elokuvaohjaaja. Hän on ehtinyt tehdä neljä lyhytelokuvaa, joista kolme viimeisintä- Situation Frank (2007), Abrakadabra (2008) ja Slitage (2009)- ovat saaneet kiitosta kriitikoilta ja huomiota yleisöltä. Abrakadabra oli ehdolla parhaasta lyhytelokuvasta maaliskuun Oscar- gaalassa. Haastattelin Eklundia filkkareiden aikana. Filkkareilla ohjaajan elokuvat olivat nähtävissä retrospektiivinä, jonka lisäksi Slitage kilpaili parhaan ulkomaisen lyhytelokuvan palkinnosta. Hieman nuutuneen oloinen mies oli juuri lentänyt Kaliforniasta Oscar- gaalaa karkuun ja aikaero teki tehtäväänsä. Kahvin ja nuuskan avulla kolmikympinen hyvin ruotsalaisen oloinen elokuvantekijä kuitenkin vastaili auliisti kysymyksiini.

Minä ja elokuva on haastattelujen sarja ihmisistä, joille elokuvalla on erityinen sija elämässä. Alunpitäen tarkoitukseni oli valottaa elokuvafanien elokuvienkatseluhistoriaa, mieltymyksiä ja ajatuksia elokuvasta. Mahdollisuus keskustella Patrik Eklundin kanssa laittoi minut kuitenkin ajattelemaan lähtökohtiani uudestaan. Eklundin ammatti elokuvantekijänä antoi lisäväriä kysymyksiin elokuvakokemuksista. Loppua kohden keskustelu ja kysymykset lipsuivat elokuvantekoon liittyviin aiheisiin alkuperäisistä suunnitelmista huolimatta.



Patrik Eklund

Ville Pisto: Mikä oli viimeisin elokuva jonka näit?
Patrik Eklund: Näin ruotsalaisen elokuvan Snabba Cash elokuvateatterissa. Viimeisin elokuva, jonka varsinaisesti näin oli animaatio nimeltä 9. Se oli jonkinlainen nukkeanimaatio, ei mielestäni järin hyvä sellainen. Se oli pirun tylsä, nukahdin muutaman kerran. Snabba Cash sen sijaan oli todella vetävä. Se oli semmoinen gangsteridraama, Jens Lapiduksen kirjaan perustuva. Ruotsissa ei hirveästi tehdä onnistuneita rikoselokuvia, siksi se hieman pääsi yllättämään.


VP: Mikä on viimeisin elokuva, joka todella sytytti sinut?

PE: Avatar oli elokuvakokemuksena, etenkin elokuvateatterikokemuksena, kiinnostava.


VP: En ole elokuvaa nähnyt. Millainen se oli?

PE: Avatarissa on aika simppeli tarina. Toteutukseltaan se sen sijaan on vaikuttava. Elokuva kannattaa käydä katsomassa elokuvateatterissa.

VP: Mikä oli ensimmäinen elokuva, jonka muistat nähneesi?
PE: Täytyi olla joku piirretty, luulisin. Tyyliin Asterix ja Obelix tai Tintti tai jotain sinne päin.

VP: Onko jotain vahvoja kuvia tai tunnelmia jäänyt mieleen?

PE: Kyllä, ensimmäinen elokuva, jonka näin elokuvateatterissa, Ronja Ryövärintytär, on jäänyt vahvasti mieleen. Olin hieman peloissani bildvitternien takia. Ne olivat puoliksi lintuja, puoliksi naisia, hieman kuin harpyijat.



VP: Voitko nimetä muutamia lapsuuden suosikkielokuviasi?
PE: Aika vaikeata sanoa, sillä lapsuudessa suosikkileffat vaihtuivat kerran kuussa… mutta esimerkiksi Star Singer- elokuvat olivat tärkeitä. Lapsena katselin paljon mangapiirrettyjä.

Tähtien sota oli myös suuri suosikkini. Keräilin kaikki lelut ja olin todella pakkomielteinen niiden elokuvien suhteen.

VP: Mikä on suosikki hahmosi Tähtien sodassa?
PE: Tietysti Luke mutta myös Boba Fett. Fett oli mielestäni todella cool.

VP: Katsottiinko kotonasi paljon elokuvia?
PE: Ei meillä mitenkään hirveän paljon elokuvia katsottu, mutta esimerkiksi joka toinen viikonloppu katsoimme vanhempien kanssa Donald Sutherland elokuvan Eye of the Needle (laita imdb linkki). Ainoa mitä siitä loppujen lopuksi muistan on se, että olin liian nuori nähdäkseni elokuvan. Olin kauhuissani.

VP: Mistä päin Ruotsia muuten olet kotoisin?
PE:Olen pienestä kaupungista nimeltä Arvidsjaur. Se sijaitsee todella pohjoisessa, ihan metsässä. Arvidjaur on 4000 ihmisen kaupunki, koko kunnassa asuu noin 8000 ihmistä.


VP: Kuinka sitten päädyit elokuvantekijäksi?

PE Lukion jälkeen ihmisen täytyy tehdä päätös urastaan. Olin ollut aiemmin tekemisissä elokuvan kanssa, joten päätin muuttaa Tukholmaan ja menin harjoittelijaksi elokuvia tuottavaan yhtiöön. Sitten hain ja pääsin sisään Tukholman elokuvakouluun, Kulturdramaan.

VP: Palataan elokuviin. Pystytkö nimeämään kaikkien aikojen suosikki elokuvasi?
PE: Tietenkin Tähtien sota- elokuvat, ne kolme ensimmäistä, en hirveämmin välitä näistä uudemmista. Alkuperäisestä trilogiasta ehdoton suosikkini on Uusi toivo. Se oli ensimmäinen Tähtien sota- elokuva jonka näin ja se iski lujaa.

Sitten Pulp Fiction oli vaikuttava teini-ikäisenä, joskin täytyy todeta, että suosikki Tarantino-elokuvani on Reservoir Dogs.

Myöhemmältä ajalta Alejandro Jodorowskyn The Holy Mountain on painunut vahvana mieleen. Näin sen joskus parikymppisenä, kun olin jo aloittanut elokuvakoulussa. The Holy Mountain on oudoin elokuva, jonka olen koskaan nähnyt ja minä pidän oudoista elokuvista. Elokuva on todella visuaalinen, iso ja huumehöyryinen trippi. Se on todella inspiroiva elokuva, se on avantgardea. Suosittelisin sinua katsomaan myös Jodorowskyn elokuvan El Topo. Nuo leffat ovat tosin aika vaikeita löytää. Satuin joskus parikymppisenä näkemään pätkän Holy Mountainia ja se riitti, minun oli pakko löytää elokuva. DVD:n metsästyksessä menikin sitten pari kuukautta.




VP: Voitko nimetä muutamia suosikki elokuvaohjaajiasi?

Jodorowskyn ja Tarantinon ohella ehdottomasti David Lynch. Luulen, että kaikki nimeävät David Lynchin. Hänen elokuvansa ovat suosikkejani Eraserheadistä Mulholland Driveen. Hän on uskomaton ja samalla outo elokuvantekijä. Yleisellä tasolla arvostan elokuvantekijöitä, jotka yrittävät tehdä jotain uutta.

VP: Onko ammattisi elokuvantekijänä vaikuttanut tapaasi katsoa ja kokea elokuvia?

PE: Kyllä sitä korruptoituu elokuvankatsojana. Minun on vaikeaa katsella elokuvaa ajattelematta miten se on tehty. Joskus tosin voin ja haluan sivuuttaa ammattini ja vain katsella leffaa leffana.

VP:Nähtyäni elokuviesi retrospektiivin minulle nousi muutamia elokuvantekijöitä vaistomaisesti mieleen. Voisitko sanoa jotain suhteestasi seuraaviin tekijöihin.

Wes Anderson

PE: Ihmiset sanovat, että Abrakadabrasta löytyy selkeitä Wes Anderson vaikutteita. Se voi olla totta. Mielestäni nuo mielikuvat johtuvat kuitenkin tavasta jolla käytimme värejä Abrakadabrassa. Olen työskennellyt saman kuvaajan, David Grehnin, kanssa kolmessa viimeisimmässä elokuvassani. Abrakadabran halusimme näyttävän ilotulitukselta: paljon värejä. Wes Anderson oli ehdottomasti mielessä, kun hahmottelimme elokuvan värimaailmaa.


Slitagessa halusimme tehdä päinvastoin: pyrimme käyttämään mahdollisimman vähän värejä. Halusimme elokuvan näyttävän hiekalta. Jokainen kolmesta elokuvastani on kuvattu Super-16 filmille. Slitagessa käytimme vale Cinemascope tekniikkaa sisäotoksissa tunnelman luomiseksi.

Roy Anderson
PE: Niin, ihmiset sanovat Slitagen muistuttavan Roy Anderson elokuvaa. Olen fani.

Alexander Payne

PE:Fanitan kovasti hänen elokuviaan. Pidän hänen tavastaan sekoittaa draamaa ja komediaa tavalla johon itse myös pyrin.

VP:Käytit kaikissa kolmessa näkemässäni elokuvassa Jacob Nordensonia. Millainen suhde sinulla on näyttelijöihin?
PE: Koetan pitää kiinni tutuista näyttelijöistä. Kirjoittaessani käsikirjoitusta ajattelen jo valmiiksi tiettyjä näyttelijöitä tiettyihin rooleihin. Näin harjoitukset ja itse kuvaus tilanteet pysyvät luovina, kun on tuttuja ihmisiä ympärillä.

Jacob Nordensoniin törmäsin sattumalta etsiessäni näyttelijöitä elokuvaan Situation Frank. Alun perin mielessäni oli eräs toinen näyttelijä mutta hänellä oli muita kiireitä. Hän kuitenkin suositteli Jacobia ja siitä se sitten lähti. Jacob nähdään myös ensimmäisessä pitkässä elokuvassani, jos se nyt koskaan valmistuu. Olemme juuri aloittaneet rahoituksen keräämisen.

VP: Mikä on suhteesi kirjoittamiseen?
PE: Olen aina tykännyt kirjoittamisesta. Pienestä pitäen olen kirjoittanut kaikenlaista lyhyistä tarinoista pieniin ”kohtauksiin”. Elokuvanteon kannalta minulle oli heti selvää, että haluan kirjoittaa omat ohjaustyöni. Heti kun painan kynän paperiin, alan nähdä tarinaa kuvina. Elokuvanteko on noiden miellekuvien siirtämistä ja muokkaamista todellisiksi.

Olen prosessikirjoittaja, minulla ei ole koskaan valmista tarinaa päässäni. Aloitan yleensä yhdestä yksittäisestä kohtauksesta, jonka ympärille alan kirjoittaa tarinaa.

VP: Ihan mielenkiinnosta: lyhytelokuvasi ovat noin kahdenkymmenen kolmenkymmenen minuutin mittaisia. Kuinka kauan lyhytelokuvan tuotantovaihe kestää Ruotsissa?
PE: Se vähän riippuu. Prosessi näyttää nopeutuvan, kun on käynyt säkä ja elokuvia näytetään Cannesissa ja Oscareissa. Sanoisin, että viimeisestä käsikirjoitusversiosta kuvausten aloitukseen menee noin kuukausi tai pari.

VP: Aiemmin puhuimme Wes ja Roy Andersonista ja Alexander Paynestä. Heidän elokuvissaan on vahva vinoutunut toiminnan sävy. Kiinnitätkö paljon huomioita elokuvan sävyn jatkuvuuteen? Otatko esimerkiksi paljon uusintaotoksia?
PE: En välttämättä, usein pääsemme haluamaani parilla kolmella otoksella. Elokuvani ovat hyvin harjoiteltuja. Joskus, jos kyseessä on monimutkainen kohtaus, joudumme ehkä ottamaan useampia ottoja. Lisäksi ajoituksen hiominen saattaa johtaa useisiin ottoihin. Huumori on paljolti kyse ajoituksesta.

Elokuvieni sävy, balanssi draaman ja komedian välillä, kumpuaa käsikirjoitusvaiheesta. Minulla on yleensä tarkka visio siitä millainen elokuvasta pitäisi tulla ja millainen sen sävy on. Kirjoitan hyvin yksityiskohtaisesti. Yksityiskohdilla en tarkoita miltä kaiken tulisi näyttää, mitä pöydillä esimerkiksi on. Haluan välittää käsikirjoitukseen kohtausten mielialan, tunnelman.
Teen myös paljon töitä dialogin eteen. Haluan vuorosanojen kuulostavan mahdollisimman todenmukaisilta. Haluan, että dialogi etenee vaivattomasti, että dialogissa on flowta.

PE: Elokuvasi ponnistavat arkielämän havainnoista. Oletko arjessa niin sanotusti ”päällä” elokuvantekijänä. Keräätkö jatkuvasti materiaalia elokuviasi varten?
PE: Ehdottomasti. Vaikutteet elokuviini tulevat elinympäristöstä. Vaikutteet voivat vaihdella pienistä yksityiskohdista, joita sitten lisään elokuvaan aina johonkin tarinaan, jonka kuulen vaikka joltain kaveriltani.

Minulla on olemassa ”kohtauspankki”. Esimerkiksi, jos kirjoitan jonkin kohtauksen, jonka ajattelen olevan hyvä mutta joka ei sovi elokuvaan, jota olen kirjoittamassa, laitan kohtauksen talteen tulevaisuutta varten. Nuo pienet pätkät ovat olleet hyödyksi, kun on ollut vaikeuksia aloittaa uutta projektia. Esimerkiksi Slitage sai alkunsa kohtauksesta, jota olin ajatellut yhden toisen elokuvan keskivaiheille. (Lumitöitä tekevä pieni maansiirtokone rysähtää seinän lävitse televisiota katselevan pariskunnan makuuhuoneeseen kuskin saatua sairaskohtauksen. )

VP: Viimeinen kysymys. Minkä elokuvan ottaisit mukaan autiolle saarelle?
PE: Varmaankin ottaisin Robinson Crusoe -elokuvan. Viihteen lisäksi voisin oppia elokuvasta kaikki selviytymisniksit autiolla saarella elämistä varten.

3 kommenttia:

  1. olen todella kateellinen, että pääsit haastattelemaan eklundia. se oli kyllä ehdottomasti filkkareitten parasta antia.

    VastaaPoista
  2. Eklundin elokuvat ovat kyllä persoonallisia ja viihdyttäviä. Itselläni jäi eritoten mieleen tuo Abrakadabra.

    VastaaPoista
  3. Innostava haastattelu. Eklund rulettaa. Vain yhtä unohdit kysyä: Mistä hän keksi sen CHIMAYN? -ant-

    VastaaPoista