keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Monroen kevät puhkeaa yllättäen kukkaan

Monroen päiväkirjasta, sivu 12
14.-16.5.




Ja oliko elokuva itse elämää todellisempaa? Olivatko varjot kankaalla samoja kuin varjot Näsinpuistossa perjantai-iltana auringonlaskun aikaan? Auringon kiekko taipuu horisontin linjan taakse. Muovikiekko lentää takaumassa Ratinan katveessa läpi ilman kädestä käteen samojen monroelaisten välillä, jotka illalla istuvat heittämässä auringolle hyvästejä. Monroelaisuus pursuaa elokuvateatterin ulkopuolelle ja valtaa Aleksanterin kirkkopuiston (kello 2.05 Museoiden yönä). Elokuvakerho ylittää jälkensä.

Iltapäiväpiknik Arboretumissa sunnuntaina. Syö juo mies nainen. Auringon polttamat, melkein. Ja kesäinen leikki...seurapeli. Nuorten koivunlehtien vaaleva kellertävä vihreys ja jäisen Pyhäjärven kuulas tyyneys. Kehykset kuin Renoirin valkokangasmaalauksessa Retki maalle - tai: marcelpagnolilaista elämää suomalaisessa luonnossa. Yhdessäoloa. Todellisten ihmisten seurasta nauttimista.

Lämpö kaikkialla, lämpö tanssii kaikkialle ihmiseen ja kelluttaa. Yhtäkkiä, arvaamatta, kesä. Se kukkii.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti