Monroen päiväkirjasta, sivu 18
Arkiston aarteet
Yrjö Nyberg: Laulu- ja tanssiesitys (1929) - Suomen 1. julkinen äänielokuvaesitys Turun Kinolassa syyskuun 9:ntenä. Hyvälaatuinen tallenne kahden tanssijattaren esityksestä.
Yrjö Nyberg: Mun kehtoni on keinuellut (1929) - Rafu Ramstedt laulaa oman merimieslaulunsa, joka pistää nykypäivän hiphop-skenen testosteroniuhoilut matalaksi. Hulvaton.
Topo Leistelä: Nekalan nokkelat soittoniekat (1947) - Nostalginen lapsikuoroesitys pääsiäiseltä. Massasta erottavana tekijänä mestarikuvaaja Felix Forsmanin upea kosketus.
Auran kuuluisa kaupunki (1940) - Turun mainos. Pätevästi kokoonpantu. Nostalginen, tietysti, niin paljon on kadonnut...
Kesällä Tampereella (1940) - Edellisen sisarteos, Suomi-Filmin tuotantoa tämäkin. Edellistä mahtipontisempi, mutta myös kuviltaan kenties vaikuttavampi.
Väinö Vento: Turku korkeakoulukaupunkin - isänmaan toivon kultainen kirja osa III (1953) - Asiallinen dokumenttielokuva.
Olavi Puusaari: Yhteiskunnallinen korkeakoulu (1961) - "Entä nyt, Inkeri?": aloituksessa on lentävän lauseen aineksia. Poskettomasti propagoiva esitys maailman rumimman sivistyslaitoksen rakentamisesta.
Yrjö Kallinen: Helsinki punaiseksi/Työläiselämää Helsingissä (1934/1935) - Kyllä, sama Kallinen. Yksi laimeimmista sensuurin kohteeksi joutuneista elokuvista ikinä.
Heikki Aho: Saimaalta Uuraaseen (1934) - Mitä kaikkea sitä ei ole saanut sanoa. Tylsähkö elokuva.
Heikki Välisalmi: Elämä ihmiselle (1939) - Tiukka neliminuuttinen pamfletti elämän ehdoista. Tehty SDP:n vaalielokuvaksi, mutta yhä universaalisti ajankohtainen. Helmi.
Tuulastuksia II (1939) - Eräänlainen laulelmallinen uutiselokuva. Aikansa kuvaa.
Suomen viinapulma gallup-tutkimuksen valossa (1948) - Vakavasti otettava esitys aiheen mukaisesta tutkimuksesta. Huolellista työtä, vain ajoittain huvittava.
Sunnuntaikävely (1948) - "Vallankumousten aikana nousee pohjasakka pinnalle", opettaa isoisä. Kokoomuksen vaalielokuva kiellettiin ensi alkuun propagandana - kumma juttu. Tehokkaasti kokoonpantu.
Veikko Itkonen: Filmi filmistä (1949) - Alansa klassikko, dokumentti elokuvavuokraamon toiminnasta. Elokuvahullulle kiehtova, muista en tiedä.
Jaakko Talaskivi: A Kiss One Suudelma (1969) - Näidenkin elokuvajuhlien räjähtävin panos. "Raittiin ja monipuolisen seksuaalielämän terve puolustus auktoritatiivisen ja moralisoivan kasvatusjärjestelmämme luomaa sairasta kaksoismoraalin mädännyttämää rakkauselämää vastaan." Uskomaton teko aikanaan: täytyy muistaa, että homoseksuaalisuus oli tuolloin vielä lain tuomitsema. Sitä paitsi aivan helvetin hyvin tehty elokuva, täynnä muodon mielikuvitusta ja roisia huumoria. Mestariteos!
Erkki Seiro: Halleluja (1970) - Edellisen tekemisessä mukana olleen Seiron kuuluisin elokuva. Kalpenee vertailussa, koska dramaturgia ei ole tarpeeksi tiukka. Tehty ilmeisesti viimeisen kuvansa takia, jossa onanoidaan Raamatulla.
K.J. Karmasalo: Hitlerin kirjuri (1966) - Vapaasti musiikin mukaan assosioiva avantgarde-elokuva on pikemmin kiinnostava kuin varsinaisesti onnistunut. Ensimmäinen suomalainen K-18-elokuva.
Rake Special: K.J. Koski: Hurjan pojan koti (1987) - Erinomainen lyhytdokumentti Suomen Talvisota 1939-1940:n ympärillä pyörineestä turkulaisesta underground-liikkeestä. Kulminaatiopisteessä kuvataiteilija Harro Koskinen kertoo pysäyttävästi Sikamessias-teoksensa aiheuttamasta skandaalista. Ei voi ymmärtää.
Pitkät elokuvat
Tod Browning: Freaks (1932) - Legendaarinen, ainutlaatuinen elokuva, joka yllättää sensitiivisyydellään. Näytös olisi vain hyötynyt tekstityksestä. Perustuu Tod Robbinsin novelliin Spurs. Joiltakin osiltaan vanhentunut, mutta erityistä huomiota kiinnittää näyttelijäntyö: etenkin lyhytkasvuiset Harry ja Daisy Earles ovat erinomaisia ja liikuttavia. Lopetus, jota on odotettu koko elokuvan mittaisen takauman ajan, on totaalisen absurdi.
Yony Leyser: William S. Burroughs: A Man Within (2010) - Nuoren tekijän intohimoinen dokumenttielokuva. Pätevä kirjailijan elämän läpikäynti, genressään ei avaa uusia ovia tai ikkunoita. Burroughs ei ole 1900-luvun suurin proosakirjailija.
Charles Chaplin: Nykyaika (Modern Times, 1936) - "Smile, though your heart is breaking..." Elämäni suurenmoisin elokuvakokemus, numero yksi. Tampere-talon isolla kankaalla Chaplinin mestarilliset lähikuvat pääsivät oikeuksiinsa. Nykyaika on historian suurin elokuvateos. Inhimillisyyden kokonaiskuvana ja elokuvailmaisun voimannäyttönä vain Peili ja 2001: Avaruusodysseia yltävät rinnalle. On perusteellisesti järkyttävää, että olento, joka näyttää kaltaiseltani, kykenee puhumaan näistä asioista näin rehellisesti, kauniisti ja viisaasti. Chaplin oli loistava ohjaaja, mestarillinen säveltäjä, nerokas näyttelijä - mutta myös viime vuosisadan suurimpia runoilijoita ja visionäärejä. Nykyajassa asettuvat vastakkain yksilö ja yhteiskunta, persoonallisuus ja sieluttomuus, solidaarisuus ja kapitalismi, heikkous ja voima, köyhyys ja rikkaus, huumori ja huumorintajuttomuus, solidaarisuus ja kapitalismi, leikki ja työ, mielikuvitus ja henkinen kuolio. Chaplinin oma näyttelijäntyö on koko elokuvan mittainen tanssi. Elokuvallisesti Nykyaika on tekijänsä suurenmoisin onnistuminen: pääkuvaaja Roland Totherohin mestariteos. Viimeinen kuva on historian kahden ikimuistoisimman lopetuksen joukossa - se toinen on Kaupungin valoissa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti