perjantai 25. marraskuuta 2011

Sivustakatsojan kauhusyksy

Monroen ulkopuolisten kirjoittajien Sivustakatsoja-sarjassa Cinemadromen pomomies Tomi Peuhkurinen katsahtaa Halloweenin aikaiseen Cinemadrome-tempaisuun (perinteeksi muodostunut "Halloween pipe") ja parin viikon takaiseen Iik!-festariin.

Kauhuleffoja pitkin lokakuuta. Enemmän kuin ennen. Universalin Draculaa, Muumiota, Frankensteinia. Ihan ensimmäistä Thingiä. Strangers. Amer. Vaikka mitä.

Halloween Pipe 2011 enteili olevansa entisenlainen. Yksi päivä. Kauhua aamusta iltaan. Eipä ollut. Tuli mieleen että voisihan sitä h-weenausta laajentaa suuremmankin yleisön eteen. Lopputuloksena Cinemadrome Halloween Special. Sitä ennen toki pre-ween tunnelmia kotona. Alkaen jo perjantaina 28.10.

Fright Night

Sinänsä OK kasarikauhukomedia, mutta paras terä saattoi jäädä yskän/nuhan/väsymyksen jalkoihin. Tarinassa poitsu saa päähänsä että naapurin herra onkin vampyyri. Ja onhan se. Ainahan ne. Tämä ja Naapurissa kummittelee olisivat hyvä double feature.

Lauantai 29.10.

Halloween 3: Season Of Witch

Tällä ei ole mitään tekemistä Carpenterin leffan kanssa. Michael Myers ei ole mukana. On tehdas joka tekee tuhmia halloween-naamareita, jotka tappavat käyttäjänsä kun televisio näyttää tietyn mainoksen. Vaivaton katsoa, mutta ei kummempaa. Loppukohtauksesta plussaa.

Välipaloina CreepShown muutamia lyhäreitä. Hauskaa, vaivatonta kamaa. Sopii vallan hyvin h-ween välipaloiksi. Tobe Hooper ohjaa ja King kirjoittaa.

Sitten kohti Niagaraa. Cinemadromea ja kurpitsan kaiverrusta. 931:n seinällä mykkää kauhuleffaa pitkin iltaa. Halloween Specialin starttasi The Wicker Man melkein 90 katsojalle.

Pari aikaisempaa katselua eivät ole vakuuttaneet. Kolmas kerta sujui paremmin, mutta eipä minusta fania tule. Skotlantilaisella saarella vietetään iloluontoista elämää ja uhraillaan mitä milloinkin. Ei tämä kauhua ole, mutta omaperäinen ainakin.

Sitten Ils – Uhka.

Romanialainen couple in trouble -leffa. Syrjäisessä talossa asuva pariskunta joutuu tuntemattomien kiusattavaksi. Taitavasti ohjattu, jatkuvasti jännitystä kasvattava pieni kauhutrilleri. Lopetus on todella tyly. Perustuu tositapahtumiin. Toimii.

Sunnuntai 30.10.

Calvaire (Ordeal)

Herkullisen kipeähkö kauhu(komedia). Muusikko päätyy keikkamatkalla syrjäiseen majataloon. Majatalon isäntä saa päähänsä, että kaveri on hänen ex-vaimonsa, joka on lähtenyt vuosia aikaisemmin. Joten muusikosta tulee vaimo... Katsomisen arvoinen leffa.

Rob Zombien Halloween 2

Keskinkertaista h-weenausta. Zombien tyyli silti toimii. Niin yleensäkin. Meno on sopivan kieroa ja väkivalta rujoa ja sitä on riittävästi. Ei tästä silti mitään mieleen jää. Katselussa teatteriversio.

Halloween

Tuttuun tapaan Carpenterin alkuperäinen. Edelleen täydellistä. Ei muuta sanottavaa. Paitsi että pitäisi saada teatteriin...

Muut sunnuntain välipalat olivat myös tuttua kauraa. Millennium-sarjan halloween-jaksot. Beavis & Butt-Headin ween-spessu. Ja siinä se. Ensi vuonna uudestaan.

Iik! vuosimallia 2011

Halloweenista viikko eteenpäin ja ensimmäistä kertaa ikinä suunta kohti Iitä. Noin 550 km ja Wicker Man peräkontissa. Iin Yöväentalolla vietettiin Iik!-festareiden kymmenvuotisjuhlien ensimmäistä viikonloppua. Talo ei ollut vielä tupaten täynnä ja kahviosta heltisi kahvia ja vieraspassi ihan vaivatta.
Tunnelma oli luurankoineen ja hämähäkinseitteinen vallan viehättävä. Kahvilan pöydillä vilkkuivat jack-o-lanternit. Muoviset tosin ja patterikäyttöiset, mutta jack-o-lantern on coolia, oli se tehty mistä hyvänsä.

Illan ensimmäiseksi leffaksi tarjoutui Kuutamosonaatti. Aikanaan usempaankin kertaan katsotun leffan edellisestä rundista oli kulunut ainakin 15 vuotta. Oli jo aikakin virkistää muistia.

Ohjaaja Olli Soinio kuvaa täysikuuta, tarjoilee vinkkeleitä kuvakulmia kaappikelloon. Kauhun peruskuvastoa siis. Ja heittää sekaan alastonta vartaloa. Naisenkipeää aikamiespoikaa ja alistavaa äitiä. Tämän katsoo kyllä mielellään. Vaihtoehtoisesti tämän voi katsoa myös miten lähestyä naista -alkeiskurssina. Kari Sorvali näyttää mallia. Silivoplee.

Sitten Vampyr. Eteinen täyttyy todella täyteen. Mykkäelokuvakonsertit ovat kuulemma perinteisesti olleet suosittuja. Vapaita paikkoja ei katsomoon juurikaan jää. Katson tämän siitä huolimatta, että sama on edessä Cinemadromessakin. Mutta Iik!in innoittamana. Ja tätä on suunniteltu melkein puoli vuotta. Ja säestys on eri. Ja Iissä kaikki pyörii filmiltä. Siinä on syitä tarpeeksi. Elokuva on hieno. Säestys liian kokeellinen. Ei toimi minulle. Vaikea sanoa, että kokemus olisi silti ollut huono.

Omalta osaltani illan päättää Let Me In. Ystävät hämärän jälkeen amerikkalaisittain. Remake paremmasta päästä. Hyvät näyttelijät ja taitava ohjaus. Ei tässä mitään vikaa ole. Alkuperäinen on vain liian hyvä.

Jätän väliin Iik!in ensimmäisen mielennyrjäyttävän yöleffamaratonin joka jatkuu aamuun asti. Samat leffat sorvataan myös Cinemadromessa. Puolen yön jälkeen kohti etelää. Pimeä syksy ja vesisadetta. 250 km yöpaikalle. Wicker Man jää Yöväentalolle odottamaan Iik!in toista viikonloppua. Ensi vuonna Iik! on kuulemma taas yhden viikonlopun mittainen. Vahingossa myöskin kahteen viikonloppuun venähtänyt Cinemadrome aikoo tehdä samoin. Aika näyttää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti