Tänä iltana koittaa jälleen aika, kun pieni, mutta aikaansaapa elokuvakerhomme ryntää videotykki kainalossa Kahvila Valoon, sillä on elokuu ja hetki otollinen ValoKinolle. Alkaa olla jo oikeutettua puhua perinteestä, siksi monena vuonna on meillä ollut ilo tulla kutsutuksi maanmainion Kahvila Valon vieraaksi naittamaan yhteen elokuvaa ja kahvilakulttuuria kolmena loppukesän yönä.
Tällä kertaa ValoKinon ohjelmisto saattaa olla korkeatasoisempi kuin koskaan - siitä jäljempänä muutama rivi. Mutta elokuvat, mitä ikinä ovatkaan, ovat vain puolet kokemuksesta, jonka sydämellinen ja leppeä tunnelma syntyy Valon persoonallisen hengen ja tapahtumassa mukana elävän yleisön kohtaamispisteessä. Suuresti suosittuun ValoKinoon kannattaa tulla ajoissa, sillä tila on rajallinen!
Edellä sanottu pätee etenkin tänään, Tapahtumien Yönä, kun kaupunkilaiset liikkuvat valtoimenaan yömyöhään yhdestä kiinnostavuudesta toiseen. Eikä siinä kaikki, sillä tämäniltainen VK on ilmainen!
9.8. kello 22.15 Dean DeBlois: Heima (2007)
Aivan totta: Kahvila Valossa pääsee nauttimaan sumppikupillisestaan nerokkaan islantilaisorkesteri Sigur Rósin säestyksellä (tai ensimmäiset onnekkaat pääsevät). Täydelliseksi konserttielokuvaksi luonnehdittu Heima - koti vuodelta 2007 tallentaa sekä tunnelmallisimpia hetkiä bändin kiertueelta, haastatteluita että ryhmän kotimaan huikaisevaa luonnonkauneutta. Ohjauksesta vastaava kanadalainen DeBlois on pääammatiltaan animaattori, jonka molemmat tämän alan ohjaukset, Lilo & Stitch ja Näin koulutat lohikäärmeesi, ovat yltäneet Oscar-ehdokkaiksi. Sigur Rós on taiderock-yhtyeenä sekin hyvin elokuvallinen, mistä esimerkkinä Floria Sigismondin ohjaamat musiikkivideot, alallaan omaa luokkaansa. Yhtye teki myös unohtumattoman musiikin Islannin tärkeimpiin elokuvaohjaajiin lukeutuvan Fridrik Thor Fridrikssonin surulliseen Kaikkeuden enkelit -teokseen. Kaksi muistetuinta Sigur Rós -hetkeä elokuvissa liittyvät erääseen jaguaarihaihin Wes Andersonin Steve Zissoun vedenalaisessa maailmassa ja Danny Boylen 127 tuntia -ohjauksen fantastiseen loppujaksoon.
Sigur Rós, tänä iltana ValoKinon sisäpihaterassilla, hyvässä lykyssä tähtitaivaan alla.
16.8. kello 22.15 Herbert J. Biberman: Salt of the Earth (1954)
Kesä 2012 on ollut lievästi ilmaistuna arvaamaton, siksi säävaraus tässäkin ulkoilmatapahtumassa kannattaa ottaa vakavasti. Sade tai tuuli voi tulla väliin ja siirtää ValoKinoa "myöhemmin ilmoitettavaan ajankohtaan". Mutta Zeuksen hymyillessä - tai hänen huomionsa tullessa jälleen kerran varastetuksi jonkun hehkeän immen toimesta - nähdään ajallaan yksi elokuvahistorian jaloimmista teoksista. Keskellä synkeintä mccarthyismin aikaa syntynyt Salt of the Earth (Maan suola) on ihme, täyspitkä sosialistinen elokuva, tekijöinä joukko Hollywoodista häädettyjä mustalistalaisia: ainoa koskaan mustalle listalle joutunut amerikkalainen elokuva. Ja samasta syystä hyvin huonosti tunnettu: edes Suomessa YLE ei ole esittänyt sen kuin kahdesti, vuosina -73 ja -97. Tekstittämättömänä esitettävä elokuva käsittelee New Mexicon osavaltiossa sinkkikaivoksessa työskentelevien meksikolaisten maahanmuuttajien säälittävää asemaa ottaen pohjaa tapahtumista, jotka seurasivat todellista lakkoa. Vuonna 1992, ajan tuulien puhaltaessa toisesta suunnasta, Salt of the Earth otettiin Yhdysvaltain kongressin kirjaston kansalliseen elokuvarekisteriin, mitä pidetään tuossa maassa suurena huomionosoituksena. Bibermanin ja muiden epäoikeudenmukaisesti kohdeltujen elokuvantekijöiden uria kädenojennus ei enää ehtinyt pelastamaan.
23.8. kello 22.15 Fritz Lang: M - kaupunki etsii murhaajaa (1931)
Fritz Lang oli hänkin vainottu taiteilija, joka emigroitui Yhdysvaltoihin, kun kansallissosialistinen puolueeksi itseään nimittänyt sosiopaattien sikarikerho valtasi jalansijan - kaikki jalansijat - saksalaisessa yhteiskunnassa. Tästä muutoksesta kansan yhteishengessä Lang lausui vertauskuvallisia teitä pitkin yhden jos toisenkin painavan sanan pääteoksessaan M, jonka tulee sekä sisältönsä että elokuvallisten ansioidensa johdosta kuulua kaikille elokuvan historian kymmenen parasta -listoille. Poliittisen subversionsa lisäksi M on yksi täydellisimpiä trillereitä ikinä, pääosassa Peter Lorren silmät. Vanhan klassikon ääniraita on arvoitus, mutta tekstitys suomeksi löytyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti