maanantai 1. heinäkuuta 2013

Mestareiden jalanjäljillä (Behind the Mask: The Rise of Leslie Vernon)





Sanottiinpa 1980-luvusta mitä tahansa, oli se ainakin slasher-hirviöiden kulta-aikaa. Mestarit kuten Jason Voorhees, Michael Myers ja Freddy Kruger veivät teinien tappamisen jalon taiteen ennen näkemättömälle tasolle, jolle ei sittemmin ole ylletty kovasta yrittämisestä huolimatta.

Lupaavan nuoren naistoimittajan Taylor Gentryn dokumentti vuodelta 2006 Behind the Mask esittelee Leslie Vernon -nimisen nuoren miehen, joka seuraa oppipoikana alan suurimpien jalanjäljillä. Älykäs ja entusiastinen Leslie on valmistautunut uransa alkuun huolellisella taustatyöllä, johon kuuluu itseopiskeluja mm. silmänkääntötemppujen, aseenkäsittelyn, strategioihin perehtymisen ja pyrotekniikan alueilla.

Kokematon Gentry on silkkaa aloittelijan tuuriaan törmännyt varsinaiseen kultakimpaleeseen, sillä Vernonin häkellyttävä, aseistariisuva avoimuus avaa ovet painajaisten mörköjen syntylähteisiin. Kuten edeltäjillään, Vernoninkin kutsumuksen taustalla piilee kammottava lapsuudenkokemus, josta Vernon ammentaa polttoainetta kostoonsa. Tämä murhanhimoinen pakkomielle ei kuitenkaan hetkeksikään sumenna Vernonin järjenjuoksua, vaan hän on äärimmäisen tietoinen myytin rakentamisen hienomekanismeista. Keskeiseksi nousee juuri oikean vastavoiman löytäminen: näissä tapauksissa se on aina neitseellinen, nuori nainen.

Kuten parhaiden dokumenttien kohdalla yleensä käy, Behind the Maskin tarjoaa useita mojovia, ennaltanäkemättömiä yllätyksiä. Leslie Vernon on dokumentin kohteeksi aarre, ja tapahtumien edetessä yhä selkeämmin se, joka tahtipuikkoa heiluttaa. Hänen lisäkseen - yhtään noviisimaista Gentryä alentamatta - suuri kiitos kokonaisuuden onnistumisesta kuuluu Scott Glossermanille, joka on muovannut osin vaatimattomastakin materiaalista jäntevän lopputuloksen juuri oikeita asioita painottaen, usein maukkaan ironian säestyksellä. Näin loppukäänteetkin Leslie Vernonin saagassa (tai sen prologissa) ovat predestinistisyydessäänkin huimia. Vain epilogi tuntuu liian uskomattomalta, mutta kamerahan ei valehtele.

Nokkela ja oivaltava, unohduksen yöhön syösty helmi, herkkua erityisesti aiheeseen vihkiytyneille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti