Janne Kontkanen palkittiin eilen historiallisesti Yhdysvaltain elokuva-akatemian juhlagaalassa, jossa myönnettiin tunnustusta elokuvaa tieteen ja tekniikan työläisinä edistäneille.
Kaikkien aikojen ensimmäinen Oscar-ehdokkuuteen yltänyt suomalainen lyhytelokuva Pitääkö mun kaikki hoitaa? puolestaan saapuu kotimaassa levitykseen Korson alkukuvana. Selma Vilhusen ohjaama ja Kirsikka Saaren kirjoittama elokuva on 7-minuuttinen komedia.
Eniten huomiota kiinnittää taidokkuus, millä Vilhunen kuljettaa vauhdikasta tarinaa. Elokuva on ohi melkein ennen kuin huomaakaan. Vilhunen leikkaa tehokkaaseen pakettiin muutaman tunnin viipaleen häistä myöhästyvän perheen arjesta; sitä dominoi Joanna Haarttin äitihahmon touhotus. Juttu on hyvin simppeli, mutta Vilhunen ehtii silti säväyttää tapahtumien juoksuttajana, käsivarakameran käyttäjänä ja henkilöohjaajana. Jos kohta Santtu Karvonen jää valjuksi Haarttin ensiluokkaisen pääroolin säestäjänä.
Mistään uudesta teoksesta ei ole kyse. Pitääkö mun kaikki hoitaa? valmistui ja saapui festivaaleille jo kaksi vuotta sitten, jolloin se voitti entisten Kettupäivien pääpalkinnon fiktiosarjassa. Ei voi olla huomaamatta, että se kuitenkin jäi palkinnoitta lyhytelokuvan suomalaisessa päätapahtumassa, Tampereen elokuvajuhlilla. Eikä voi olla pohtimatta, miksi.
Niin etevästi kuin tämä lyhytkomedia onkin kerrottu, sillä ei ole ihan hirveän paljon kerrottavaa. Se on kovasti tuttu kertomus liian myöhään nukkumisen aiheuttamasta kiireestä ja hätäilystä - kun on ehdittävä häihin. Asetelma on kaikkein tutuin tietysti Richard Curtisin maamerkkikomediasta Neljät häät ja yhdet hautajaiset. Curtisia ennen samaa teemaa on käyttänyt esimerkiksi Pierre Étaix, jonka ko. lyhytteos Heureux anniversaire voitti Oscarin melkein tasan 50 vuotta sitten! Lopetus palauttaa mieleen muistikuvan eräästä televisiolle tehdystä lyhytelokuvasta - mahdollisesti Akkaa päälle -jakso? -, jossa pommiin nukkunut mies kiirehtii Helsingistä Tampere-talolle mitään keinoja säästämättä. Niinpä Pitääkö mun kaikki hoitaa? kylläkin huvittaa, mutta tylsentää komediallisen kulmahampaansa yllätyksellisyyden puutteeseen. Ja vaikka Haartti onkin kerrassaan mainio, jää kenties tunne, ettei elokuva täysin lunasta nimeään, sillä äiti pääsee lopulta aika helpolla voidakseen manata otsikon mukaisesti.
Oscar-gaala järjestetään tänä vuonna maaliskuun 2. ja 3. päivän välisenä yönä Suomen aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti