torstai 3. syyskuuta 2015

Simo Salminen (1932-2015) muistoissa



Nostan rotestin. Se se vaan on sillä lailla, että Simo Salminen ei saa kuolla, sillä tässä maassa on liikaa mälsää ilmankin.

Eihän Simo tietysti koskaan kuolekaan, ei oikeasti, ei meille, jotka tunsimme Simon vain valkokankaan ja television kautta. Siellä, elokuvissa ja telkkarissa, Simo touhottaa ja tipauttelee vastanäyttelijöitään ihan yhtä eloisana kuin aina. Kännissä, kun ei juo, selvin päin, kun ryyppää. Eikä mikään koskaan voi olla yhtä ilmiselvää silloin kun Simo asioita aurinkoisesti selvittelee.

Sillä onko tässä maassa koskaan ollut yhtä vilpitöntä ja puhdasta koomikkoa? Kaikki, mitä Simo teki, oli erityisellä tavalla tahratonta ja taka-ajatuksetonta. Kuka muu muka olisi voinut laulaa Pornolaulun yhtä herttaisella ja aidolla tavalla, mistä osasi vetää herneen nenään vain YLE? Hemmetinmoisia sössöjä oli muuallakin ja Simo oli Speden ja Virtasen Jukan sanoin vetämässä heiltä mattoa alta.

Itse asiassa, onko tässä maassa ollut yhtä monipuolista ja kyvykästä koomikkoa? Tunnetuimman leipälajinsa ohessa Simo oli tietysti legendaarinen laulaja, pellehyppääjien aatelia, akrobaatti, leipuri ja kuvanveistäjä, jonka tunnetuin työ oli alkuperäinen Venla-patsas, jonka onnekkaat pokkasivat gaalan ensimmäisten kahden vuosikymmenen ajan. Näyttää siltä, että Simo oli hyvä kaikessa, mitä ehti kokeilla.

Erityisenä meriittinä pidettäköön sitä, että näyttelijänä Simo Salmisen tekniikka oli niin näkymätöntä ja yhtä miehen kanssa, että hän lienee siviilielämässä tuntemattomimpia koko kansan tuntemia viihdyttäjiä. Hänen viihdyttäjähahmonsa, insinööri Sörsselssöninä tai muuna, oli niin valmis ja aukoton rakennelma, että oli vaikea edes uskoa "oikean" tai arkisen ihmisen piilevän sen takana. Simo edusti koomikkohahmonsa kautta kekseliästä suomalaista, jota eivät painaneet sen paremmin syvät filosofiset aatokset kuin pahantahtoisuuskaan, mitä Simosta ei olisi saanut irti repimälläkään. Siksi useimmiten luokattomien Uuno-elokuvien parhaat kohtaukset sijoittuvat järjestään Härski Hartikaisen autokorjaamolle, joka on aina jotenkin sivussa muun maailman menosta, isäntinään Speden ja Simon tuumailijat ja tyhjäntoimittajat, jotka ovat yllättävän nopeita hyppäämään toimintaan, kun jotain tarttis tehrä.

No niin. Simo on kuollut, kauan eläköön Simo. Surraan sitä, että toista vastaavaa ei saada tilalle, ja se on valkokangasta pidemmälle ulottuva menetys.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti