"I'm kind of decomposing."
"- You're a revenant.
- A revenant?
- One that has come back from the dead in a corporeal form."
The Revenant (2009) on mm. Abyssissä työskennelleen erikoistehoste-ekspertti Kerry Pryorin tuottama, kirjoittama ja ohjaama splatter-komedia. Pryor valvoi myös tehosteiden käyttöä. Sitä voisi kutsua zombi-buddy-komediaksi, jossa on ajankohtainen twisti: haudasta palaava päähenkilö saa surmansa palvellessaan Yhdysvaltain armeijan joukoissa Irakissa. Ehkä tästä syystä The Revenant on jäänyt unohduksiin, sillä kuviossa, missä "meidän pojat" muuttuvat zombeiksi, on aika paljon poliittisesti epäkorrektia.
Leffa sinällään ei ole ihan huono. Pienen budjetin jutuksi se näyttää hyvältä, maskeeraustehosteet ovat todellakin laadukkaita ja useimmista kollegoistaan poiketen Pryorilla on hyvä kosketus näyttelijöihinsä. Pohjimmiltaan The Revenant kuuluu niihin elokuviin, jotka tuntuvat sarjakuvafilmatisoinneilta, mutta ovat silti alkuperäistarinoita (kts. esim. John Wick). Pryorin suurimpia vaikutteen antajia eivät ole esim. George A. Romero, Peter Jackson tai Frank Darabont, vaan Garth Ennis ja Mark Millar.
Los Angelesissa liikkuva tarina jakaantuu - melko karkeasti - kahteen osaan. Ensimmäisellä puoliskolla hieman ylipitkää elokuvaa arkussa kotiin palannut Barthenoy (hieno nimi) koittaa stoner-kaverinsa Joeyn kanssa selvittää, mitä hänestä on tullut. Toisella puoliskolla kaverukset ryhtyvät toimintaan, lähinnä kaupungin rikollista elementtiä vastaan. Sitten seuraa kaikenlaista draamaa, mikä sarjiksia paljon lukeneelle on tuttua kauraa.
Vähän paremmin tuotettuna ja ehkä käsikirjoitustohtorin kautta käytettynä The Revenant voisi olla todella mainio. David Anders ja Chris Wylde pelaavat game face päällä hyvin yhteen ja tarina etenee. Toisaalta, The Revenant haastaa minkä tahansa Scorsesen gangsterifilkan "fuck"-sanan viljelemisessä eikä leffa ole koskaan ihan niin hauska kuin se haluaisi olla. Ajankohtaisen Irakin tilanteen käyttö on kiinnostava idea, mutta ideatasolle se valitettavasti melkein täysin jääkin. Jotain ironista Pryor selvästikin haluaa sodasta sanoa, mutta ei löydä kunnon tapaa läväyttää korttejaan pöytään. Siksi lopetus jää jotensakin pikkunätiksi. Lopulta, hyvistä hetkistään huolimatta, The Revenant jää kalifornialaisversioksi Shaun of the Deadistä. Chris Wylde voisi olla Bill Baileyn Amerikkaan pilaantumaan unohtunut pikkuveli.
The Revenant isn't relevant?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti